mitätöivä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitätöivä | mitätöivät |
| genetiivi | mitätöivän | mitätöivien (mitätöiväin) |
| partitiivi | mitätöivää | mitätöiviä |
| akkusatiivi | mitätöivä; mitätöivän |
mitätöivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitätöivässä | mitätöivissä |
| elatiivi | mitätöivästä | mitätöivistä |
| illatiivi | mitätöivään | mitätöiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitätöivällä | mitätöivillä |
| ablatiivi | mitätöivältä | mitätöiviltä |
| allatiivi | mitätöivälle | mitätöiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitätöivänä | mitätöivinä |
| translatiivi | mitätöiväksi | mitätöiviksi |
| abessiivi | mitätöivättä | mitätöivittä |
| instruktiivi | – | mitätöivin |
| komitatiivi | – | mitätöivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mitätöivä- | |
| vahva vartalo | mitätöivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |