moni
 |
Suomi
Pronomini
moni (23)
- (indefiniittinen) usea; suuren ryhmän edustajista
- Moni ei olisi uskaltanut.
- Monta poikaa jäi kiinni pinnaamisesta.
- Meitähän on moneksi.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmoni/,
- tavutus: mo‧ni
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moni | monet |
| genetiivi | monen | monien |
| partitiivi | monta | monia |
| akkusatiivi | moni; monen | monet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monessa | monissa |
| elatiivi | monesta | monista |
| illatiivi | moneen | moniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monella | monilla |
| ablatiivi | monelta | monilta |
| allatiivi | monelle | monille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monena (monna) |
monina |
| translatiivi | moneksi | moniksi |
| abessiivi | (monetta) | (monitta) |
| instruktiivi | – | monin |
| komitatiivi | – | monine |
Huomautukset
- Etenkin kieltolauseissa yksikön partitiivista voi esiintyä muoto montaa, joka on syntynyt, kun itsenäiseksi kvanttoriksi eriytyneeseen monta-muotoon on liitetty uusi partitiivin pääte. Muotoa pidettiin ennen virheenä, mutta suomen kielen lautakunta hyväksyi sen vuonna 1995.
- Emme olisi montaa tuhatta markkaa tarvinneet.
- Yksikön essiivi monna on vanhahtavaa kieltä ja sitä ei nykyään yleensä käytetä. Nykysuomen sanakirja mainitsee taivutusmuodon mahdolliseksi.[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: monenlainen, moninainen, monituinen
- adverbit: monesti
- pronominit: monias
- substantiivit: monikko, monilo, monio
- verbit: monentaa, monistaa
Yhdyssanat
monenarvoinen, monenikäinen, monenkaltainen, monenkertainen, monenkeskinen, monenkielinen, monenkirjava, monenkokoinen, monenlaatuinen, monenmuotoinen, monennäköinen, monenvälinen, monenvärinen, monialaistaa, monialayritys, moniarvoinen, moniasteinen, moniasteöljy, moniavioinen, monihaarainen, monihenkinen, moni-ilmeinen, monijumalainen, monijäseninen, monikansainen, monikansalaisuus, monikansallinen, monikasvoinen, monikerroksinen, monikerta, monikertainen, monikielinen, monikielisyys, monikulmio, monikulmiomittaus, monikulttuurinen, monikymmeninen, monikymmenkertainen, monikymmenlukuinen, monikymmenvuotinen, monikärkiohjus, monikäsitteinen, monikäyttö, monikäyttöauto, monikäyttöhalli, monikäyttöinen, monilapsinen, monilukuinen, monilähtöinen, monimerkityksinen, monimerkityksisyys, monimiehinen, monimiehisyys, monimielinen, monimielisesti, monimielisyys, monimiljonääri, monimiljoonainen, monimiljoonikko, monimuotoinen, monimuoto-opetus, monimuoto-opiskelu, monimutkainen, moninkertainen, moninkertaisesti, moninkertaistaa, monioireinen, moniongelmainen, moniosainen, moniottelija, moniottelu, monipalveluverkko, monipersoonainen, monipiippuinen, monipolvinen, moniportainen, monipuolinen, monipuoluejärjestelmä, monipäinen, monipäiväinen, monisanainen, monisatainen, monisatakertainen, monisatalukuinen, monisatapäinen, monisatavuotinen, moniselitteinen, monisikiöinen, monisoluinen, monisyinen, monisynnyttäjä, monisäikeinen, monisäikeisyys, monisärmäinen, monitahoinen, monitahokas, monitaitoinen, monitaituri, monitasoinen, monitasokuva, monitekijäinen, monitieteinen, monitieteisyys, monitoimikone, monitoimimurtaja, monitoiminen, monitoimitalo, monitoimitila, monituhantinen, monituhatkertainen, monituhatkertaisesti, monituhatlukuinen, monituhatpäinen, monituhatvuotinen, monitulkintainen, monituntinen, monityydyttymätön, moniulotteinen, monivaiheinen, monivaiheraketti, monivaikutteinen, monivalintakoe, monivalintatehtävä, monivammainen, monivivahteinen, monivuotinen, monivärinen, moniväripainanta, moniymmärteinen, moniääninen
Aiheesta muualla
- moni Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
- ↑ ISBN 951–0–18261–3. Nykysuomen sanakirja. 13. painos vuodelta 1992. Kirja 3: L–N, hakusana "moni". Kirja 1: A–I, johdanto. Kirjasarja mainitsee vanhaksi taivutustyypiksi NSK:n mukaisen tyypin 38, jonka mukaan muoto "monna" on ok, mutta harvoin käytetty muoto.