Katso myös: mono-, moño |
mono (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mono | monot |
genetiivi | monon | monojen |
partitiivi | monoa | monoja |
akkusatiivi | mono; monon |
monot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | monossa | monoissa |
elatiivi | monosta | monoista |
illatiivi | monoon | monoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | monolla | monoilla |
ablatiivi | monolta | monoilta |
allatiivi | monolle | monoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | monona | monoina |
translatiivi | monoksi | monoiksi |
abessiivi | monotta | monoitta |
instruktiivi | – | monoin |
komitatiivi | – | monoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mono- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
|
mono
hiihtomono, laskettelumono, mäkimono, monoääni
mono m., mona f. (monikko monos m., monas f.)
mono m. (monikko monos)
mono on mikä tahansa eläin osalahkossa Simiiformes. Sana on synonyymi sanan simio kanssa, tosin englannin kielen vaikutuksesta (ape vs. monkey) termiä simio käytetään pääasiassa ihmisapinoista (homínido tai los grandes simios). (per es.Wikipedia)
mono (yks. akk. monon)
mono