monokkeli (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | monokkeli | monokkelit |
genetiivi | monokkelin | monokkelien monokkeleiden monokkeleitten |
partitiivi | monokkelia | monokkeleita monokkeleja |
akkusatiivi | monokkeli; monokkelin |
monokkelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | monokkelissa | monokkeleissa |
elatiivi | monokkelista | monokkeleista |
illatiivi | monokkeliin | monokkeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | monokkelilla | monokkeleilla |
ablatiivi | monokkelilta | monokkeleilta |
allatiivi | monokkelille | monokkeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | monokkelina | monokkeleina |
translatiivi | monokkeliksi | monokkeleiksi |
abessiivi | monokkelitta | monokkeleitta |
instruktiivi | – | monokkelein |
komitatiivi | – | monokkeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | monokkeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ranskan kielestä, monocle