moreeni (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | moreeni | moreenit |
genetiivi | moreenin | moreenien moreeneiden moreeneitten |
partitiivi | moreenia | moreeneita moreeneja |
akkusatiivi | moreeni; moreenin |
moreenit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | moreenissa | moreeneissa |
elatiivi | moreenista | moreeneista |
illatiivi | moreeniin | moreeneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | moreenilla | moreeneilla |
ablatiivi | moreenilta | moreeneilta |
allatiivi | moreenille | moreeneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | moreenina | moreeneina |
translatiivi | moreeniksi | moreeneiksi |
abessiivi | moreenitta | moreeneitta |
instruktiivi | – | moreenein |
komitatiivi | – | moreeneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | moreeni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on laina ruotsin morän-sanasta, joka pohjautuu ranskan sanaan moraine. Geologiassa nimitys otettiin käyttöön 1779 tukeutuen Chamonix'n laaksossa puhuttuun ranskan murteeseen. Ruotsin kieleen nimitys tuli 1840-luvulla ja suomen sana moreeni otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Kirjoitettuna sana esiintyy ainakin A. F. Tigerstedtin kirjoittamassa ja F. G. Bergrothin suomentamassa kirjassa Geologia, jonka Kansanvalistusseura julkaisi 1894.[1]
ablaatiomoreeni, hiekkamoreeni, hiesumoreeni, hietamoreeni, juomumoreeni, kumpumoreeni, moreenikerros, moreenikerrostuma, moreenimaa, pohjamoreeni, päätemoreeni, reunamoreeni, savimoreeni, sisämoreeni, sivumoreeni, soramoreeni