muistunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muistunut | muistuneet |
| genetiivi | muistuneen | muistuneiden muistuneitten |
| partitiivi | muistunutta | muistuneita |
| akkusatiivi | muistunut; muistuneen |
muistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muistuneessa | muistuneissa |
| elatiivi | muistuneesta | muistuneista |
| illatiivi | muistuneeseen | muistuneisiin muistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muistuneella | muistuneilla |
| ablatiivi | muistuneelta | muistuneilta |
| allatiivi | muistuneelle | muistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muistuneena | muistuneina |
| translatiivi | muistuneeksi | muistuneiksi |
| abessiivi | muistuneetta | muistuneitta |
| instruktiivi | – | muistunein |
| komitatiivi | – | muistuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muistunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muistunut- | |