Katso myös: muta- |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muta | mudat |
genetiivi | mudan | mutien (mutain) |
partitiivi | mutaa | mutia |
akkusatiivi | muta; mudan |
mudat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mudassa | mudissa |
elatiivi | mudasta | mudista |
illatiivi | mutaan | mutiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mudalla | mudilla |
ablatiivi | mudalta | mudilta |
allatiivi | mudalle | mudille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mutana | mutina |
translatiivi | mudaksi | mudiksi |
abessiivi | mudatta | muditta |
instruktiivi | – | mudin |
komitatiivi | – | mutine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | muda- | |
vahva vartalo | muta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
järvimuta, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, pohjamuta
muta
muta
muta f. (monikko mute)
muta yl. (1) (yks. määr. mutan, mon. epämäär. mutor , mon. määr. mutorna )
muta (1)