mutkistunut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mutkistunut | mutkistuneet |
genetiivi | mutkistuneen | mutkistuneiden mutkistuneitten |
partitiivi | mutkistunutta | mutkistuneita |
akkusatiivi | mutkistunut; mutkistuneen |
mutkistuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mutkistuneessa | mutkistuneissa |
elatiivi | mutkistuneesta | mutkistuneista |
illatiivi | mutkistuneeseen | mutkistuneisiin mutkistuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mutkistuneella | mutkistuneilla |
ablatiivi | mutkistuneelta | mutkistuneilta |
allatiivi | mutkistuneelle | mutkistuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mutkistuneena | mutkistuneina |
translatiivi | mutkistuneeksi | mutkistuneiksi |
abessiivi | mutkistuneetta | mutkistuneitta |
instruktiivi | – | mutkistunein |
komitatiivi | – | mutkistuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mutkistunee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mutkistunut- |