mutkitteleva
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mutkitteleva | mutkittelevat |
genetiivi | mutkittelevan | mutkittelevien (mutkittelevain) |
partitiivi | mutkittelevaa | mutkittelevia |
akkusatiivi | mutkitteleva; mutkittelevan |
mutkittelevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mutkittelevassa | mutkittelevissa |
elatiivi | mutkittelevasta | mutkittelevista |
illatiivi | mutkittelevaan | mutkitteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mutkittelevalla | mutkittelevilla |
ablatiivi | mutkittelevalta | mutkittelevilta |
allatiivi | mutkittelevalle | mutkitteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mutkittelevana | mutkittelevina |
translatiivi | mutkittelevaksi | mutkitteleviksi |
abessiivi | mutkittelevatta | mutkittelevitta |
instruktiivi | – | mutkittelevin |
komitatiivi | – | mutkittelevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |