muuntunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muuntunut | muuntuneet |
| genetiivi | muuntuneen | muuntuneiden muuntuneitten |
| partitiivi | muuntunutta | muuntuneita |
| akkusatiivi | muuntunut; muuntuneen |
muuntuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muuntuneessa | muuntuneissa |
| elatiivi | muuntuneesta | muuntuneista |
| illatiivi | muuntuneeseen | muuntuneisiin muuntuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muuntuneella | muuntuneilla |
| ablatiivi | muuntuneelta | muuntuneilta |
| allatiivi | muuntuneelle | muuntuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muuntuneena | muuntuneina |
| translatiivi | muuntuneeksi | muuntuneiksi |
| abessiivi | muuntuneetta | muuntuneitta |
| instruktiivi | – | muuntunein |
| komitatiivi | – | muuntuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muuntunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muuntunut- | |