myöntänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myöntänyt | myöntäneet |
| genetiivi | myöntäneen | myöntäneiden myöntäneitten |
| partitiivi | myöntänyttä | myöntäneitä |
| akkusatiivi | myöntänyt; myöntäneen | myöntäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myöntäneessä | myöntäneissä |
| elatiivi | myöntäneestä | myöntäneistä |
| illatiivi | myöntäneeseen | myöntäneisiin myöntäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myöntäneellä | myöntäneillä |
| ablatiivi | myöntäneeltä | myöntäneiltä |
| allatiivi | myöntäneelle | myöntäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myöntäneenä | myöntäneinä |
| translatiivi | myöntäneeksi | myöntäneiksi |
| abessiivi | myöntäneettä | myöntäneittä |
| instruktiivi | – | myöntänein |
| komitatiivi | – | myöntäneine |