mykerö (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mykerö | mykeröt |
genetiivi | mykerön | mykeröjen mykeröiden mykeröitten |
partitiivi | mykeröä | mykeröitä mykeröjä |
akkusatiivi | mykerö; mykerön |
mykeröt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mykerössä | mykeröissä |
elatiivi | mykeröstä | mykeröistä |
illatiivi | mykeröön | mykeröihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mykeröllä | mykeröillä |
ablatiivi | mykeröltä | mykeröiltä |
allatiivi | mykerölle | mykeröille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mykerönä | mykeröinä |
translatiivi | mykeröksi | mykeröiksi |
abessiivi | mykeröttä | mykeröittä |
instruktiivi | – | mykeröin |
komitatiivi | – | mykeröine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mykerö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
johdos sanasata mykky; Elias Lönnrotin 1860 luoma oppitekoinen sana[1]
|