Katso myös: mata, mäta, māta |
mätä (10-F) (komparatiivi mädempi, superlatiivi mädin) (taivutus)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mätä | mädät |
genetiivi | mädän | mätien (mätäin) |
partitiivi | mätää | mätiä |
akkusatiivi | mätä; mädän |
mädät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mädässä | mädissä |
elatiivi | mädästä | mädistä |
illatiivi | mätään | mätiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mädällä | mädillä |
ablatiivi | mädältä | mädiltä |
allatiivi | mädälle | mädille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mätänä | mätinä |
translatiivi | mädäksi | mädiksi |
abessiivi | mädättä | mädittä |
instruktiivi | – | mädin |
komitatiivi | – | mätine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mädä- | |
vahva vartalo | mätä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
hammasmätä, kurkkumätä, latvamätä, luumätä, mätäkuu, mätämuna, mätänäppylä, mätäpaise, mätäpesäke, mätäpunkit, mätätauti, puolimätä, tyvimätä
mätä