naama (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naama | naamat |
genetiivi | naaman | naamojen (naamain) |
partitiivi | naamaa | naamoja |
akkusatiivi | naama; naaman |
naamat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naamassa | naamoissa |
elatiivi | naamasta | naamoista |
illatiivi | naamaan | naamoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naamalla | naamoilla |
ablatiivi | naamalta | naamoilta |
allatiivi | naamalle | naamoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naamana | naamoina |
translatiivi | naamaksi | naamoiksi |
abessiivi | naamatta | naamoitta |
instruktiivi | – | naamoin |
komitatiivi | – | naamoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naama- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
sarven nahka: saamelainen laina, etymologisesti samaa alkuperää kuin suomen naama[1]
hapannaama, kalpeanaama, karvanaama, kovanaama, kurttunaama, kuunaama, naamahermo, naamakerroin, naamalihas, naamataulu, naamavärkki, pallinaama, pisamanaama, pitsanaama, pokerinaama, valkonaama, vittunaama