Katso myös: Namu |
namu (1) (komparatiivi namumpi, superlatiivi namuin) (taivutus )
namu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | namu | namut |
genetiivi | namun | namujen |
partitiivi | namua | namuja |
akkusatiivi | namu; namun |
namut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | namussa | namuissa |
elatiivi | namusta | namuista |
illatiivi | namuun | namuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | namulla | namuilla |
ablatiivi | namulta | namuilta |
allatiivi | namulle | namuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | namuna | namuina |
translatiivi | namuksi | namuiksi |
abessiivi | namutta | namuitta |
instruktiivi | – | namuin |
komitatiivi | – | namuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | namu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
namupala, namusetä, namusyöttö
namu