narkkaava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | narkkaava | narkkaavat |
genetiivi | narkkaavan | narkkaavien (narkkaavain) |
partitiivi | narkkaavaa | narkkaavia |
akkusatiivi | narkkaava; narkkaavan | narkkaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | narkkaavassa | narkkaavissa |
elatiivi | narkkaavasta | narkkaavista |
illatiivi | narkkaavaan | narkkaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | narkkaavalla | narkkaavilla |
ablatiivi | narkkaavalta | narkkaavilta |
allatiivi | narkkaavalle | narkkaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | narkkaavana | narkkaavina |
translatiivi | narkkaavaksi | narkkaaviksi |
abessiivi | narkkaavatta | narkkaavitta |
instruktiivi | – | narkkaavin |
komitatiivi | – | narkkaavine |