Katso myös: Niemi |
niemi (25)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | niemi | niemet |
genetiivi | niemen | nienten niemien |
partitiivi | nientä niemeä |
niemiä |
akkusatiivi | niemi; niemen |
niemet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | niemessä | niemissä |
elatiivi | niemestä | niemistä |
illatiivi | niemeen | niemiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | niemellä | niemillä |
ablatiivi | niemeltä | niemiltä |
allatiivi | niemelle | niemille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | niemenä | nieminä |
translatiivi | niemeksi | niemiksi |
abessiivi | niemettä | niemittä |
instruktiivi | – | niemin |
komitatiivi | – | niemine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nieme- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nien- |
Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta muinaiskielestä .[1][2]
|
|
koivuniemi, niemenkärki, niemennenä, niemennokka, niemimaa
niemi