nimeävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimeävä | nimeävät |
| genetiivi | nimeävän | nimeävien (nimeäväin) |
| partitiivi | nimeävää | nimeäviä |
| akkusatiivi | nimeävä; nimeävän |
nimeävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimeävässä | nimeävissä |
| elatiivi | nimeävästä | nimeävistä |
| illatiivi | nimeävään | nimeäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimeävällä | nimeävillä |
| ablatiivi | nimeävältä | nimeäviltä |
| allatiivi | nimeävälle | nimeäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimeävänä | nimeävinä |
| translatiivi | nimeäväksi | nimeäviksi |
| abessiivi | nimeävättä | nimeävittä |
| instruktiivi | – | nimeävin |
| komitatiivi | – | nimeävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nimeävä- | |
| vahva vartalo | nimeävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |