norsu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | norsu | norsut |
genetiivi | norsun | norsujen |
partitiivi | norsua | norsuja |
akkusatiivi | norsu; norsun |
norsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | norsussa | norsuissa |
elatiivi | norsusta | norsuista |
illatiivi | norsuun | norsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | norsulla | norsuilla |
ablatiivi | norsulta | norsuilta |
allatiivi | norsulle | norsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | norsuna | norsuina |
translatiivi | norsuksi | norsuiksi |
abessiivi | norsutta | norsuitta |
instruktiivi | – | norsuin |
komitatiivi | – | norsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | norsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on esiintynyt jo Agricolalla yhdyssanassa norsunluu, joka on tarkoittanut ’mursunluuta’. Alkujaan norsu on sama sana kuin mursu, jonka äänneasuun on saattanut vaikuttaa saamen sana njuorju ’hylje’.[1]
|
|
aasiannorsu, afrikannorsu, metsänorsu, norsueläin, norsunluu, norsutauti, savanninorsu, sotanorsu