nukkaava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nukkaava | nukkaavat |
genetiivi | nukkaavan | nukkaavien (nukkaavain) |
partitiivi | nukkaavaa | nukkaavia |
akkusatiivi | nukkaava; nukkaavan |
nukkaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nukkaavassa | nukkaavissa |
elatiivi | nukkaavasta | nukkaavista |
illatiivi | nukkaavaan | nukkaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nukkaavalla | nukkaavilla |
ablatiivi | nukkaavalta | nukkaavilta |
allatiivi | nukkaavalle | nukkaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nukkaavana | nukkaavina |
translatiivi | nukkaavaksi | nukkaaviksi |
abessiivi | nukkaavatta | nukkaavitta |
instruktiivi | – | nukkaavin |
komitatiivi | – | nukkaavine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nukkaava- | |
vahva vartalo | nukkaava- | |
konsonantti- vartalo |
- |