nuora

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan nuora merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan nuora sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten nuora sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta nuora on tässä. Sanan nuora määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanannuora määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Nuora

Suomi

Substantiivi

nuora (10)

  1. naru

Ääntäminen

  • IPA: /ˈnuo̯rɑ/
  • tavutus: nuo‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuora nuorat
genetiivi nuoran nuorien
(nuorain)
partitiivi nuoraa nuoria
akkusatiivi nuora;
nuoran
nuorat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorassa nuorissa
elatiivi nuorasta nuorista
illatiivi nuoraan nuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuoralla nuorilla
ablatiivi nuoralta nuorilta
allatiivi nuoralle nuorille
muut sijamuodot
essiivi nuorana nuorina
translatiivi nuoraksi nuoriksi
abessiivi nuoratta nuoritta
instruktiivi nuorin
komitatiivi nuorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

hirttonuora, hyppynuora, kurenuora, napanuora, nuorakeinu, nuorakeramiikka, nuorallakävely, nuorallatanssi, nuorallatanssija, ohjenuora, pellinnuora, pyykkinuora, talutusnuora

Aiheesta muualla

  • nuora Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

nuora f. (monikko nuore )

  1. miniä

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.