nuuttaava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuuttaava | nuuttaavat |
genetiivi | nuuttaavan | nuuttaavien (nuuttaavain) |
partitiivi | nuuttaavaa | nuuttaavia |
akkusatiivi | nuuttaava; nuuttaavan | nuuttaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuuttaavassa | nuuttaavissa |
elatiivi | nuuttaavasta | nuuttaavista |
illatiivi | nuuttaavaan | nuuttaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuuttaavalla | nuuttaavilla |
ablatiivi | nuuttaavalta | nuuttaavilta |
allatiivi | nuuttaavalle | nuuttaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuuttaavana | nuuttaavina |
translatiivi | nuuttaavaksi | nuuttaaviksi |
abessiivi | nuuttaavatta | nuuttaavitta |
instruktiivi | – | nuuttaavin |
komitatiivi | – | nuuttaavine |