Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | näytelmä | näytelmät |
genetiivi | näytelmän | näytelmien (näytelmäin) |
partitiivi | näytelmää | näytelmiä |
akkusatiivi | näytelmä; näytelmän |
näytelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | näytelmässä | näytelmissä |
elatiivi | näytelmästä | näytelmistä |
illatiivi | näytelmään | näytelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | näytelmällä | näytelmillä |
ablatiivi | näytelmältä | näytelmiltä |
allatiivi | näytelmälle | näytelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | näytelmänä | näytelminä |
translatiivi | näytelmäksi | näytelmiksi |
abessiivi | näytelmättä | näytelmittä |
instruktiivi | – | näytelmin |
komitatiivi | – | näytelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | näytelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
verbi näytellä + johdin -mä ; Reinhold von Beckerin vuonna 1844 merkityksessä ’ilmiö’ käyttöön ottama uudissana[2]
|
elenäytelmä, huvinäytelmä, joulunnäytelmä, joulunäytelmä, juoninäytelmä, jännitysnäytelmä, kamarinäytelmä, keskustelunäytelmä, kirkkonäytelmä, koulunäytelmä, kärsimysnäytelmä, lastennäytelmä, laulunäytelmä, lukunäytelmä, luonnenäytelmä, menestysnäytelmä, murhenäytelmä, musiikkinäytelmä, mysteerinäytelmä, näytelmäharjoitus, näytelmäkerho, näytelmäkilpailu, näytelmäkirjailija, näytelmäkirjallisuus, näytelmämusiikki, näytelmäsovitus, paimennäytelmä, passionäytelmä, pienoisnäytelmä, puhenäytelmä, pukunäytelmä, radionäytelmä, runonäytelmä, sarjanäytelmä, satunäytelmä, seuranäytelmä, tendenssinäytelmä