ohimo (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ohimo | ohimot |
genetiivi | ohimon | ohimojen ohimoiden ohimoitten |
partitiivi | ohimoa | ohimoita ohimoja |
akkusatiivi | ohimo; ohimon |
ohimot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ohimossa | ohimoissa |
elatiivi | ohimosta | ohimoista |
illatiivi | ohimoon | ohimoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ohimolla | ohimoilla |
ablatiivi | ohimolta | ohimoilta |
allatiivi | ohimolle | ohimoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ohimona | ohimoina |
translatiivi | ohimoksi | ohimoiksi |
abessiivi | ohimotta | ohimoitta |
instruktiivi | – | ohimoin |
komitatiivi | – | ohimoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ohimo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on epävarma. Yhden selityksen mukaan se on samasta oha-vartalosta, josta on peräisin myös sana ohut. Toisen selityksen mukaan se on samaa alkuperää kuin ohi. Kolmas selitys yhdistää sen oimo-sanan (oimollaan, oimossaan) yhteyteen.[1][2]
ohimolihas, ohimolohko, ohimoluu