ohjastaja (10)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohjastaja | ohjastajat |
| genetiivi | ohjastajan | ohjastajien (ohjastajain) |
| partitiivi | ohjastajaa | ohjastajia |
| akkusatiivi | ohjastaja; ohjastajan |
ohjastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohjastajassa | ohjastajissa |
| elatiivi | ohjastajasta | ohjastajista |
| illatiivi | ohjastajaan | ohjastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohjastajalla | ohjastajilla |
| ablatiivi | ohjastajalta | ohjastajilta |
| allatiivi | ohjastajalle | ohjastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohjastajana | ohjastajina |
| translatiivi | ohjastajaksi | ohjastajiksi |
| abessiivi | ohjastajatta | ohjastajitta |
| instruktiivi | – | ohjastajin |
| komitatiivi | – | ohjastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohjastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|