oikeuttanut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeuttanut | oikeuttaneet |
| genetiivi | oikeuttaneen | oikeuttaneiden oikeuttaneitten |
| partitiivi | oikeuttanutta | oikeuttaneita |
| akkusatiivi | oikeuttanut; oikeuttaneen |
oikeuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikeuttaneessa | oikeuttaneissa |
| elatiivi | oikeuttaneesta | oikeuttaneista |
| illatiivi | oikeuttaneeseen | oikeuttaneisiin oikeuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikeuttaneella | oikeuttaneilla |
| ablatiivi | oikeuttaneelta | oikeuttaneilta |
| allatiivi | oikeuttaneelle | oikeuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikeuttaneena | oikeuttaneina |
| translatiivi | oikeuttaneeksi | oikeuttaneiksi |
| abessiivi | oikeuttaneetta | oikeuttaneitta |
| instruktiivi | – | oikeuttanein |
| komitatiivi | – | oikeuttaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikeuttanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikeuttanut- | |