omega
omega f. (taipumaton)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omega | omegat |
| genetiivi | omegan | omegoiden omegoitten omegojen (omegain) |
| partitiivi | omegaa | omegoita omegoja |
| akkusatiivi | omega; omegan |
omegat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omegassa | omegoissa |
| elatiivi | omegasta | omegoista |
| illatiivi | omegaan | omegoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omegalla | omegoilla |
| ablatiivi | omegalta | omegoilta |
| allatiivi | omegalle | omegoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omegana | omegoina |
| translatiivi | omegaksi | omegoiksi |
| abessiivi | omegatta | omegoitta |
| instruktiivi | – | omegoin |
| komitatiivi | – | omegoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | omega- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |