opetellut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opetellut | opetelleet |
| genetiivi | opetelleen | opetelleiden opetelleitten |
| partitiivi | opetellutta | opetelleita |
| akkusatiivi | opetellut; opetelleen |
opetelleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opetelleessa | opetelleissa |
| elatiivi | opetelleesta | opetelleista |
| illatiivi | opetelleeseen | opetelleisiin opetelleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opetelleella | opetelleilla |
| ablatiivi | opetelleelta | opetelleilta |
| allatiivi | opetelleelle | opetelleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opetelleena | opetelleina |
| translatiivi | opetelleeksi | opetelleiksi |
| abessiivi | opetelleetta | opetelleitta |
| instruktiivi | – | opetellein |
| komitatiivi | – | opetelleine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opetellee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opetellut- | |