opettanut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opettanut | opettaneet |
| genetiivi | opettaneen | opettaneiden opettaneitten |
| partitiivi | opettanutta | opettaneita |
| akkusatiivi | opettanut; opettaneen |
opettaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opettaneessa | opettaneissa |
| elatiivi | opettaneesta | opettaneista |
| illatiivi | opettaneeseen | opettaneisiin opettaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opettaneella | opettaneilla |
| ablatiivi | opettaneelta | opettaneilta |
| allatiivi | opettaneelle | opettaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opettaneena | opettaneina |
| translatiivi | opettaneeksi | opettaneiksi |
| abessiivi | opettaneetta | opettaneitta |
| instruktiivi | – | opettanein |
| komitatiivi | – | opettaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opettanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opettanut- | |