orjuuttanut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orjuuttanut | orjuuttaneet |
genetiivi | orjuuttaneen | orjuuttaneiden orjuuttaneitten |
partitiivi | orjuuttanutta | orjuuttaneita |
akkusatiivi | orjuuttanut; orjuuttaneen |
orjuuttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orjuuttaneessa | orjuuttaneissa |
elatiivi | orjuuttaneesta | orjuuttaneista |
illatiivi | orjuuttaneeseen | orjuuttaneisiin orjuuttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orjuuttaneella | orjuuttaneilla |
ablatiivi | orjuuttaneelta | orjuuttaneilta |
allatiivi | orjuuttaneelle | orjuuttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orjuuttaneena | orjuuttaneina |
translatiivi | orjuuttaneeksi | orjuuttaneiksi |
abessiivi | orjuuttaneetta | orjuuttaneitta |
instruktiivi | – | orjuuttanein |
komitatiivi | – | orjuuttaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orjuuttanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
orjuuttanut- |