osuva (10) (komparatiivi osuvampi, superlatiivi osuvin) (taivutus)
|
osuva
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | osuva | osuvat |
genetiivi | osuvan | osuvien (osuvain) |
partitiivi | osuvaa | osuvia |
akkusatiivi | osuva; osuvan | osuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | osuvassa | osuvissa |
elatiivi | osuvasta | osuvista |
illatiivi | osuvaan | osuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | osuvalla | osuvilla |
ablatiivi | osuvalta | osuvilta |
allatiivi | osuvalle | osuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | osuvana | osuvina |
translatiivi | osuvaksi | osuviksi |
abessiivi | osuvatta | osuvitta |
instruktiivi | – | osuvin |
komitatiivi | – | osuvine |