ots

Katso myös: Ots

ots (yks. gen. otsa, yks. part. otsa)

1. loppu (syn. lõpp)

   algus ja ots – alku ja loppu

   Suhkur on otsa saanud. – Sokeri on päässyt loppumaan.

   Ravimid on otsas. Ma pean apteeki minema. – Lääkkeet ovat lopussa. Minun pitää mennä apteekkiin.

2. pää, loppupää (syn. lõpuosa; otsik)

   linna teises otsas – kaupungin toisessa päässä

   otsast otsani – päästä päähän

3. jonkin uloin osa, nokka

   ora otsas vorsti küpsetada – paistaa makkaraa tikun nokassa

   kivi otsas – kiven nokassa, kiven päällä, kivellä

   mätta otsas – mättään nokassa, mättäällä

4. kärki, pää (syn. teravik); alku

   Niidi ots ei mahtunud nõelasilmast läbi. – Langan kärki ei mahtunut neulansilmästä .

   Ma tahan kõige otsast alustada. – Haluan aloittaa kaiken alusta.

5. (matka kahden pisteen välillä) väli, pätkä
6. (puhekieltä) työtilaisuus jms.
7. (merimiesten kielessä) laivan kiinnitysköysi
8. (anatomia) otsa

• ÕS 2013 tyyppi 23i (koer)
• (ÕS 2013 tyypi 22i (külm))

• vrt. ero suomen sanaan otsa: nykyvirossa ots tarkoittaa harvoin anatomista otsaa (joskin se on mahdollista), minkä takia kieleen jopa luotiin slaavilaisten kielten pohjalta sana laup (< lob), ja lisäksi ovat omaperäiset otsmik ja otsaesine, jotka ovat käytetympiä kuin 'laup'

• otsatu, otsastus
• otsakuti, otsakorral, otsapidi, otsastikku
• otsaees, otsaeest, otsaette; otsas, otsast
• otsatus
• otsajäänud, otsapoolne
• otsak
• otsaaaken, otsamoreen
• (postp., adv.) otsas, otsa, otsast

Loppu

• lõpp

Pää

• lõpuosa, otsik

Kärki

• teravik

Anatomia

• otsaesine, otsmik, laup

• koonuots

• ots Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ots sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)