ovaali (6)
Sana lienee lainattu ruotsin sanasta oval, jonka juuret ovat latinan sanassa ovalis, joka puolestaan on johdos latinan sanasta ovum, 'muna'. Suomen kielessä tämä sananmukaisesti 'munanmuotoista' merkitsevä sana on otettu käyttöön 1900-luvun alussa.[1]
ovaali (6)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ovaali | ovaalit |
| genetiivi | ovaalin | ovaalien ovaaleiden ovaaleitten |
| partitiivi | ovaalia | ovaaleita ovaaleja |
| akkusatiivi | ovaali; ovaalin |
ovaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ovaalissa | ovaaleissa |
| elatiivi | ovaalista | ovaaleista |
| illatiivi | ovaaliin | ovaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ovaalilla | ovaaleilla |
| ablatiivi | ovaalilta | ovaaleilta |
| allatiivi | ovaalille | ovaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ovaalina | ovaaleina |
| translatiivi | ovaaliksi | ovaaleiksi |
| abessiivi | ovaalitta | ovaaleitta |
| instruktiivi | – | ovaalein |
| komitatiivi | – | ovaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ovaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|
Ks. soikio |