päätelmä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päätelmä | päätelmät |
genetiivi | päätelmän | päätelmien (päätelmäin) |
partitiivi | päätelmää | päätelmiä |
akkusatiivi | päätelmä; päätelmän |
päätelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päätelmässä | päätelmissä |
elatiivi | päätelmästä | päätelmistä |
illatiivi | päätelmään | päätelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päätelmällä | päätelmillä |
ablatiivi | päätelmältä | päätelmiltä |
allatiivi | päätelmälle | päätelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päätelmänä | päätelminä |
translatiivi | päätelmäksi | päätelmiksi |
abessiivi | päätelmättä | päätelmittä |
instruktiivi | – | päätelmin |
komitatiivi | – | päätelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | päätelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
ennakkopäätelmä, harhapäätelmä, kehäpäätelmä, loppupäätelmä, virhepäätelmä