päättelevä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päättelevä | päättelevät |
genetiivi | päättelevän | päättelevien (päätteleväin) |
partitiivi | päättelevää | päätteleviä |
akkusatiivi | päättelevä; päättelevän |
päättelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päättelevässä | päättelevissä |
elatiivi | päättelevästä | päättelevistä |
illatiivi | päättelevään | päätteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päättelevällä | päättelevillä |
ablatiivi | päättelevältä | päätteleviltä |
allatiivi | päättelevälle | päätteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päättelevänä | päättelevinä |
translatiivi | päätteleväksi | päätteleviksi |
abessiivi | päättelevättä | päättelevittä |
instruktiivi | – | päättelevin |
komitatiivi | – | päättelevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | päättelevä- | |
vahva vartalo | päättelevä- | |
konsonantti- vartalo |
- |