pänikkä (14)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pänikkä | pänikät |
genetiivi | pänikän | päniköiden päniköitten pänikköjen (pänikkäin) |
partitiivi | pänikkää | päniköitä pänikköjä |
akkusatiivi | pänikkä; pänikän |
pänikät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pänikässä | päniköissä |
elatiivi | pänikästä | päniköistä |
illatiivi | pänikkään | pänikköihin päniköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pänikällä | päniköillä |
ablatiivi | pänikältä | päniköiltä |
allatiivi | pänikälle | päniköille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pänikkänä | pänikköinä päniköinä |
translatiivi | pänikäksi | päniköiksi |
abessiivi | pänikättä | päniköittä |
instruktiivi | – | päniköin |
komitatiivi | – | päniköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pänikä- | |
vahva vartalo | pänikkä- | |
konsonantti- vartalo |
- |