pakara (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pakara | pakarat |
genetiivi | pakaran | pakaroiden pakaroitten (pakarain) |
partitiivi | pakaraa | pakaroita |
akkusatiivi | pakara; pakaran |
pakarat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pakarassa | pakaroissa |
elatiivi | pakarasta | pakaroista |
illatiivi | pakaraan | pakaroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pakaralla | pakaroilla |
ablatiivi | pakaralta | pakaroilta |
allatiivi | pakaralle | pakaroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pakarana | pakaroina |
translatiivi | pakaraksi | pakaroiksi |
abessiivi | pakaratta | pakaroitta |
instruktiivi | – | pakaroin |
komitatiivi | – | pakaroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pakara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on rakenteeltaan johdos, jonka vartalon arvellaan olleen deskriptiivinen. Pakaran vastine on inkeroisen pakkaara ja se esiintyy sekä karjalassa että vatjassa asussa pakara. Suomen murteissa tavataan myös asua pakura. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä on se kappale Daniel Jusleniuksen sanakirjaa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, johon Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki lisäyksiä välilehtiin ja sivuihin.
|
|