papillote (ransk.) > papiljott (ruots.)
Sanan papillote etymologia on joko sanasta papillon (perhonen) varhaisten kiharrusrullien perhosia muistuttavien solmittujen päiden mukaan tai sanasta papier (paperi) kiharrusrullien erään materiaalin mukaan.[2]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | papiljotti | papiljotit |
| genetiivi | papiljotin | papiljottien (papiljottein) |
| partitiivi | papiljottia | papiljotteja |
| akkusatiivi | papiljotti; papiljotin |
papiljotit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | papiljotissa | papiljoteissa |
| elatiivi | papiljotista | papiljoteista |
| illatiivi | papiljottiin | papiljotteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | papiljotilla | papiljoteilla |
| ablatiivi | papiljotilta | papiljoteilta |
| allatiivi | papiljotille | papiljoteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | papiljottina | papiljotteina |
| translatiivi | papiljotiksi | papiljoteiksi |
| abessiivi | papiljotitta | papiljoteitta |
| instruktiivi | – | papiljotein |
| komitatiivi | – | papiljotteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | papiljoti- | |
| vahva vartalo | papiljotti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |