paradoksi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paradoksi | paradoksit |
genetiivi | paradoksin | paradoksien (paradoksein) |
partitiivi | paradoksia | paradokseja |
akkusatiivi | paradoksi; paradoksin |
paradoksit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paradoksissa | paradokseissa |
elatiivi | paradoksista | paradokseista |
illatiivi | paradoksiin | paradokseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paradoksilla | paradokseilla |
ablatiivi | paradoksilta | paradokseilta |
allatiivi | paradoksille | paradokseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paradoksina | paradokseina |
translatiivi | paradoksiksi | paradokseiksi |
abessiivi | paradoksitta | paradokseitta |
instruktiivi | – | paradoksein |
komitatiivi | – | paradokseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paradoksi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
latinan paradoxum << muinaiskreikan παράδοξος, vrt. para-