parka

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan parka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan parka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten parka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta parka on tässä. Sanan parka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananparka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: párka

Suomi

Substantiivi

parka (9-D)

  1. raukka, rukka, poloinen

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpɑrkɑ/
  • tavutus: par‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parat
genetiivi paran parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
paran
parat
sisäpaikallissijat
inessiivi parassa paroissa
elatiivi parasta paroista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paralla paroilla
ablatiivi paralta paroilta
allatiivi paralle paroille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi paraksi paroiksi
abessiivi paratta paroitta
instruktiivi paroin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo para-
vahva vartalo parka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

alun perin murteessa merkitys 'kapalovaate'[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ihmisparka, lapsiparka, miesparka, piruparka, poikaparka, tyttöparka

Substantiivi

parka (9)

  1. anorakki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parkat
genetiivi parkan parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
parkan
parkat
sisäpaikallissijat
inessiivi parkassa parkoissa
elatiivi parkasta parkoista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkalla parkoilla
ablatiivi parkalta parkoilta
allatiivi parkalle parkoille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi parkaksi parkoiksi
abessiivi parkatta parkoitta
instruktiivi parkoin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Aiheesta muualla

  • parka Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

parka

  1. anorakki

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.