passi

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan passi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan passi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten passi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta passi on tässä. Sanan passi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpassi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Passi, pässi

Suomi

Substantiivi

passi (5)

  1. henkilön tunnistamiseen kansainvälisesti käytetty virallinen asiakirja, matkustusasiakirja
  2. pääsylippu, kulkulupa, joka sisältää usein oikeuden käyttää useita palveluita tai samaa palvelua useita kertoja
  3. (urheilu) lentopallossa verkolle annettu syöttö
    antaa ~
  4. paikka, jossa ollaan väijymässä tai odottamassa eläintä
    olla ~ssa
  5. (hevosurheilu) peitsi; hevosen askellaji, jossa sen samanpuoleiset jalat liikkuvat samaan suuntaan samaan tahtiin

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpɑsːi/
  • tavutus: pas‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi passi passit
genetiivi passin passien
(passein)
partitiivi passia passeja
akkusatiivi passi;
passin
passit
sisäpaikallissijat
inessiivi passissa passeissa
elatiivi passista passeista
illatiivi passiin passeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi passilla passeilla
ablatiivi passilta passeilta
allatiivi passille passeille
muut sijamuodot
essiivi passina passeina
translatiivi passiksi passeiksi
abessiivi passitta passeitta
instruktiivi passein
komitatiivi passeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo passi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

< ruotsi << italia[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

diplomaattipassi, hirvipassi, koronapassi, matkapassi, muukalaispassi, natsipassi, passikuva, passintarkastus, passipeli, passipoliisi, passivapaus, seuruepassi, sotilaspassi, ulkomaanpassi

Aiheesta muualla

  • passi Kielitoimiston sanakirjassa
  • passi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Passi. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 389 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

passi

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta passo

Verbi

passi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä passare
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä passare
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä passare
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä passare

Latina

Verbi

passī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta passus (joka on partisiipin perfekti verbistä patior)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta passus (joka on partisiipin perfekti verbistä patior)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta passus (joka on partisiipin perfekti verbistä patior)

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.