pekari

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan pekari merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan pekari sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten pekari sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta pekari on tässä. Sanan pekari määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpekari määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Pekari.

Substantiivi

pekari (6)[1]

  1. jonkin Tayassuidae-heimon eläimistä, sioille sukua olevia amerikkalaisia sorkkaeläimiä
    Erottaa sika pekarista.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpekɑri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pekari pekarit
genetiivi pekarin pekarien
pekareiden
pekareitten
partitiivi pekaria pekareita
pekareja
akkusatiivi pekari;
pekarin
pekarit
sisäpaikallissijat
inessiivi pekarissa pekareissa
elatiivi pekarista pekareista
illatiivi pekariin pekareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pekarilla pekareilla
ablatiivi pekarilta pekareilta
allatiivi pekarille pekareille
muut sijamuodot
essiivi pekarina pekareina
translatiivi pekariksi pekareiksi
abessiivi pekaritta pekareitta
instruktiivi pekarein
komitatiivi pekareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pekari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Aiheesta muualla

  • pekari Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

Substantiivi

pekári m. (yks. gen./akk. pekárija)

  1. pekari

Ääntäminen

  • IPA: /pe'kǎːri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Taivutus

yksikkö monikko
nominatiivi pekari pekariji
genetiivi pekarija pekarija
datiivi-lokatiivi pekariju pekarijima
akkusatiivi pekarija pekarije
vokatiivi pekari pekariji
instrumentaali pekarijem pekarijima

Aiheesta muualla

Substantiivi

pȅkāri

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pekar
  2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pekar

Ääntäminen

  • IPA: /'pêkaːri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Substantiivi

pèkari

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta pekara
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta pekara

Ääntäminen

  • IPA: /'pěkari/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6