perustus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | perustus | perustukset |
genetiivi | perustuksen | perustusten perustuksien |
partitiivi | perustusta | perustuksia |
akkusatiivi | perustus; perustuksen |
perustukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perustuksessa | perustuksissa |
elatiivi | perustuksesta | perustuksista |
illatiivi | perustukseen | perustuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perustuksella | perustuksilla |
ablatiivi | perustukselta | perustuksilta |
allatiivi | perustukselle | perustuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perustuksena | perustuksina |
translatiivi | perustukseksi | perustuksiksi |
abessiivi | perustuksetta | perustuksitta |
instruktiivi | – | perustuksin |
komitatiivi | – | perustuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perustukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
perustus- |
|
|
|
harkkoperustus, multiaisperustus, perustuskuoppa, perustuslaki, perustustyö
perustus m., perusta f., perustum n.
yksikkö | monikko | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
nominatiivi | perustus | perusta | perustum | nominatiivi | perustī | perustae | perusta | |
akkusatiivi | perustum | perustam | perustum | akkusatiivi | perustōs | perustās | perusta | |
genetiivi | perustī | perustae | perustī | genetiivi | perustōrum | perustārum | perustōrum | |
datiivi | perustō | perustae | perustō | datiivi | perustīs | perustīs | perustīs | |
ablatiivi | perustō | perustā | perustō | ablatiivi | perustīs | perustīs | perustīs |