piimä
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan piimä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan piimä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten piimä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta piimä on tässä. Sanan piimä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpiimä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
piimä (10)
- maidosta hapattamalla valmistettava ruokajuoma
Ääntäminen
- IPA: /ˈpiːmæ/
- tavutus: pii‧mä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piimä | piimät |
| genetiivi | piimän | piimien (piimäin) |
| partitiivi | piimää | piimiä |
| akkusatiivi | piimä; piimän |
piimät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piimässä | piimissä |
| elatiivi | piimästä | piimistä |
| illatiivi | piimään | piimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piimällä | piimillä |
| ablatiivi | piimältä | piimiltä |
| allatiivi | piimälle | piimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piimänä | piiminä |
| translatiivi | piimäksi | piimiksi |
| abessiivi | piimättä | piimittä |
| instruktiivi | – | piimin |
| komitatiivi | – | piimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piimä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
hapata, hapate, hapattaa, piimittää, piimiä
Johdokset
Yhdyssanat
aluspiimä, asidofiluspiimä, kevytpiimä, kirnupiimä, kokkelipiimä, piimäkakku, piimälimppu, piimävelli, pitkäpiimä, pohjapiimä
Aiheesta muualla
- piimä Kielitoimiston sanakirjassa
- piimä Suomen etymologisessa sanakirjassa
- piimä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 36 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Võro
Substantiivi
piimä
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta piim
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta piim
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 342, alaviite 590
,