piirittävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piirittävä | piirittävät |
| genetiivi | piirittävän | piirittävien (piirittäväin) |
| partitiivi | piirittävää | piirittäviä |
| akkusatiivi | piirittävä; piirittävän |
piirittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piirittävässä | piirittävissä |
| elatiivi | piirittävästä | piirittävistä |
| illatiivi | piirittävään | piirittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piirittävällä | piirittävillä |
| ablatiivi | piirittävältä | piirittäviltä |
| allatiivi | piirittävälle | piirittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piirittävänä | piirittävinä |
| translatiivi | piirittäväksi | piirittäviksi |
| abessiivi | piirittävättä | piirittävittä |
| instruktiivi | – | piirittävin |
| komitatiivi | – | piirittävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piirittävä- | |
| vahva vartalo | piirittävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |