pipa

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan pipa merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan pipa sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten pipa sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta pipa on tässä. Sanan pipa määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpipa määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: pipă

Suomi

Substantiivi

pipa (9)

  1. (murteellinen) pipo (kudottu päähine)

Substantiivi

pipa (9)

  1. kiinalainen luuttua muistuttava näppäilysoitin

Etymologia

kiinan sanasta 琵琶

Englanti

Substantiivi

pipa (monikko pipas)

  1. pipa (kiinalainen soitin)

Etymologia

  • mandariinikiinan sanasta 琵琶 (pípa)

Espanja

Adverbi

pipa

  1. (arkikieltä) erittäin hyvin

Liittyvät sanat

Synonyymit
Sanaliitot

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

  1. tupakkapiippu
  2. piipullinen tupakkaa
  3. tynnyri

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

  1. (costaricanespanjaa) kookospähkinä
  2. (costaricanespanjaa) ihmisen pää
  3. (costaricanespanjaa) järki

Etymologia

  • vulgaarilatinan sanasta *pipa

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

  1. siemen (eräiden hedelmien, auringonkukan)

Liittyvät sanat

Synonyymit

Substantiivi

pipa m. (monikko pipas)

  1. (arkikieltä) nero, älykäs henkilö
  2. (espanjanespanjaa) auringonkukan siemen

Liittyvät sanat

Idiomit

  • no tener ni para pipas (kirjaimellisesti: ’ei olla edes auringonkukan siemeniin’)
    1. (espanjanespanjaa, arkikieltä) olla rahaton, olla tyhjätasku

Aiheesta muualla

  • pipa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Indonesia

Substantiivi

pipa

  1. tupakkapiippu

Italia

Substantiivi

pipa f. (monikko pipe)

  1. tupakkapiippu

Verbi

pipa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbagliare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbagliare

Kroaatti

Substantiivi

pípa f. 

  1. hana

Ääntäminen

  • IPA: /'pǐːpa/
  • tavutus: pi‧pa

Taivutus

yksikkö monikko
nominatiivi pípa pípe
genetiivi pípē pípā
datiivi-lokatiivi pípi pípama
akkusatiivi pípu pípe
vokatiivi pípo pípe
instrumentaali pípōm pípama

Etymologia

italian sanasta pipa

Liittyvät sanat

Synonyymit

Aiheesta muualla

  • pȉpa Hrvatski jezični portal
  • pípa Školski rječnik hrvatskoga jezika

Verbi

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä pipati

Norja (Bokmål)

Substantiivi

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikkö sanasta pipe

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

Norja (Nynorsk)

Substantiivi

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta pipe

Portugali

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

  1. (brasilianportugalia) leija
  2. suuri puinen viinitynnyri
  3. edellistä vastaava muinainen mittayksikkö: tynnyrinmitta
  4. tankkiauton kuorma

Ääntäminen

  • (portugalinportugalia) /ˈpi.pɐ/
  • (brasilianportugalia) /ˈpi.pa/, /ˈpi.pɐ/
Tavutus
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia

  • lainasana muinaisportugalista < vulgaarilatinan sanasta *pipa < latinan verbimuodosta pipāre

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot
Synonyymit
Yhdyssanat

Romania

Verbi

pipa

  1. polttaa tupakkapiippua

Ruotsi

Substantiivi

pipa yl. (1) (yks. määr. pipan, mon. epämäär. pipor , mon. määr. piporna )

  1. putki
  2. piippu (aseen osa)
  3. piippu (tupakointiväline)
  4. urkupilli
  5. huilu
  6. pipa (kiinalainen soitin)
  7. luun ontto sisäosa
  8. (slangia) lauluääni

Verbi

pipa (epäsäännöllinen)

  1. piipittää

Taivutus

Taivutus – pipa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens piper pips, pipes
imperfekti pep peps
supiini pipit pipits
imperatiivi pip –
Nominaalimuodot

Verbi

pipa (1)

  1. poimuttaa
  2. kähertää

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • pipa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

  1. hana

Ääntäminen

Tavutus
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia

  • lainasana italiasta

Serbokroaatti

Substantiivi

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

  1. hana

Ääntäminen

Tavutus
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia

  • lainasana italiasta

Sloveeni

Substantiivi

pípa

  1. hana

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpìːpa/

Unkari

Adjektiivi

pipa

  1. (slangia) vihainen, raivoisa
    Nagyon pipa vagyok rád.
    ‎ Olen hyvin vihainen sinulle.

Substantiivi

pipa

  1. tupakkapiippu

Ääntäminen

Tavutus
  • tavutus: pi‧pa

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Venetsia

Substantiivi

pipa f.

  1. tupakkapiippu
  2. tammenterho
  3. (kielitiede) sirkumfleksi
  4. (kielitiede) kirjaimen hattu

Aiheesta muualla

  • Lodovico Pizzati’s Venetian–English English–Venetian: When in Venice Do as the Venetians, s, 216 (2007, AuthorHouse, ISBN 9781425987909): ”pipa₁”, ”pipa₂” ja ”pipa₃”
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot