poliisi (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | poliisi | poliisit |
genetiivi | poliisin | poliisien poliiseiden poliiseitten |
partitiivi | poliisia | poliiseita poliiseja |
akkusatiivi | poliisi; poliisin |
poliisit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poliisissa | poliiseissa |
elatiivi | poliisista | poliiseista |
illatiivi | poliisiin | poliiseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poliisilla | poliiseilla |
ablatiivi | poliisilta | poliiseilta |
allatiivi | poliisille | poliiseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poliisina | poliiseina |
translatiivi | poliisiksi | poliiseiksi |
abessiivi | poliisitta | poliiseitta |
instruktiivi | – | poliisein |
komitatiivi | – | poliiseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | poliisi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ranskan kielen sanasta police << latinan kielen sanasta politia << kreikan sanasta politeia (πολιτεία); sana police otettiin käyttöön ranskan kieleen 1700-luvulla
|
|
eräpoliisi, hellapoliisi, huumepoliisi, järjestyspoliisi, koirapoliisi, korttelipoliisi, liikennepoliisi, lähipoliisi, mellakkapoliisi, moottoripyöräpoliisi, nuorisopoliisi, paikallispoliisi, passipoliisi, pillupoliisi, poliisiasema, poliisiasia, poliisiauto, poliisihallinto, poliisijärjestys, poliisikamari, poliisiketju, poliisikoira, poliisikonstaapeli, poliisikunta, poliisikuulustelu, poliisilaitos, poliisimerkki, poliisimestari, poliisimies, poliisineuvos, poliisipartio, poliisipiiri, poliisipäällikkö, poliisitalo, poliisitarkastaja, poliisitiedotus, poliisitoimi, poliisitutkinta, poliisivaltio, poliisivalvonta, poliisivankila, poliisivartio, poliisivene, poliisiviranomainen, poliisivoima, pyöräpoliisi, ratsupoliisi, riistapoliisi, rikospoliisi, salapoliisi, siveyspoliisi, sotapoliisi, sotilaspoliisi, suojelupoliisi, turvallisuuspoliisi, venepoliisi
poliisi
|