provosoinut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | provosoinut | provosoineet |
genetiivi | provosoineen | provosoineiden provosoineitten |
partitiivi | provosoinutta | provosoineita |
akkusatiivi | provosoinut; provosoineen |
provosoineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | provosoineessa | provosoineissa |
elatiivi | provosoineesta | provosoineista |
illatiivi | provosoineeseen | provosoineisiin provosoineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | provosoineella | provosoineilla |
ablatiivi | provosoineelta | provosoineilta |
allatiivi | provosoineelle | provosoineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | provosoineena | provosoineina |
translatiivi | provosoineeksi | provosoineiksi |
abessiivi | provosoineetta | provosoineitta |
instruktiivi | – | provosoinein |
komitatiivi | – | provosoineine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | provosoinee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
provosoinut- |