publikaani

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan publikaani merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan publikaani sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten publikaani sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta publikaani on tässä. Sanan publikaani määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpublikaani määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

publikaani (5)

  1. veronkerääjää muinaisessa Roomassa
    Roomalaiset keräsivät miehittämiltään alueilta raskaita veroja rahoittaakseen oman hallintonsa ja roomalaisille säännöllisesti järjestettävät sirkushuvit. Käytännössä roomalaiset myivät valloittamillaan alueilla veronkanto-oikeuden yksityishenkilöille. Nämä veronkerääjät eli publikaanit olivat vastuussa siitä , että roomalasiet saivat vaatimansa verot; mahdollisen ylijämän he saivat pitää itse. Publikaanit olivat erityisen vihan ja halveksunnan kohteita, sillä heitä pidettiin vieraan vallan kätyreinä.[1]

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpubliˌkɑːni/
  • tavutus: pub‧li‧kaa‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi publikaani publikaanit
genetiivi publikaanin publikaanien
(publikaanein)
partitiivi publikaania publikaaneja
akkusatiivi publikaani;
publikaanin
publikaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi publikaanissa publikaaneissa
elatiivi publikaanista publikaaneista
illatiivi publikaaniin publikaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi publikaanilla publikaaneilla
ablatiivi publikaanilta publikaaneilta
allatiivi publikaanille publikaaneille
muut sijamuodot
essiivi publikaanina publikaaneina
translatiivi publikaaniksi publikaaneiksi
abessiivi publikaanitta publikaaneitta
instruktiivi publikaanein
komitatiivi publikaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo publikaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Lukion uskonnon käsikirja. Dunderberg, Ismo & al. Otava. Keuruu. 1998: s. 121