puhaltanut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhaltanut | puhaltaneet |
genetiivi | puhaltaneen | puhaltaneiden puhaltaneitten |
partitiivi | puhaltanutta | puhaltaneita |
akkusatiivi | puhaltanut; puhaltaneen |
puhaltaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhaltaneessa | puhaltaneissa |
elatiivi | puhaltaneesta | puhaltaneista |
illatiivi | puhaltaneeseen | puhaltaneisiin puhaltaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhaltaneella | puhaltaneilla |
ablatiivi | puhaltaneelta | puhaltaneilta |
allatiivi | puhaltaneelle | puhaltaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhaltaneena | puhaltaneina |
translatiivi | puhaltaneeksi | puhaltaneiksi |
abessiivi | puhaltaneetta | puhaltaneitta |
instruktiivi | – | puhaltanein |
komitatiivi | – | puhaltaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puhaltanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puhaltanut- |